keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Joululahja tuskailua

Tänä vuonna pakkanen ja lumi saapui ajoissa, eikä tarvinut jännittää saadaanko valkoinen joulu. Nyt vain toivotaan, että ilmat pysyy viileänä, eikä tarvi tarpoa sohjossa.

Vuosi takaperin jouluna meille sattui kirjaimellisesti paskamaisesti, kun viemäri tulvi kellarissa ja aiheutti melkoisen kaaoksen. Ei hirveästi haluttanut alkaa joulua järjestämään sen hulinan keskelle. Tänä vuonnakaan ei mennä perinteisissä tunnelmissa, sillä meidän kolmas tulokas saapuu juuri sopivasti ennen joulua, joten on oltava hyvissä ajoin liikenteessä järjestelyiden suhteen. 
Rakastan laittaa joulua ja en ole koskaan ymmärtänyt miksi siitä pitäisi repiä stressiä. Ihana rauhottumisen juhla, jossa tunnelma saavutetaan hyvin pienin maustein. Pitää muistaa että joulussakin vähempi on enempi ja kaikki turha hössötys kannattaa unohtaa. 
Eräs fiksu sanoi minulle kerran, että jos et vietä joulua komerossa, niin ihan turha sitä komeroa on siivota. Se toimii minulla ohjenuorana, kun valmistaudun jouluun.

Yksi asia kuitenkin tuskastuttaa joka ikinen vuosi, nimittäin mitä antaa lapsille lahjaksi. Toki lapset osaavat kirjottaa pitkiä lahjalistoja ja muovikrääsän määrä on taattu, mutta itse haluaisin panostaa laadukkaisiin ja kestäviin lahjoihin. Jotain mikä tuottaa pitkään iloa, pidempään kuin paketin aukaisun verran.
Nyt kun olen äitiyslomalla minulla on ollut jälleen aikaa erilaisille projekteille ja mielikuvitus on lähtenyt lentoon. Se onkin ihana tunne, kun tuntuu että on ollut muutaman vuoden hieman hiljaiseloa luovuuden puolella. 
Olen katsellut kodin nurkkia ihan uusin silmin ja moni arkinen esine on alkanut näyttäytymään ihan uudessa valossa ja muutama ruma esine on alkanut löytämään uuden muodon paperilla. Suunnitelmissa olisi antaa lapsille jotain itsetehtyä ja kierrätettyä. 
Ensimmäinen projekti on jo saatu päätökseen ja veikkaan että pikkuneiti on ikionnellinen uudesta minikeittiöstään. Minikeittiö muovautui vanhasta kirjahyllystä ja sai näin ollen vielä jatkoaikaa. Aika söpö keittiö, äiti ainakin tykkää.






lauantai 9. syyskuuta 2017

Itämainen matto seinällä

Rakastan tapetointia. Se on nopea ja helppo tapa saada uutta ilmettä aikaiseksi. Näin eräässä sisustusyhteisössä aivan ihanan itämaista mattoa muistuttavan tapetin ja oli pakko saada sitä itsellekin. Tapetti oli niin hauska.

En aluksi ollut täysin varma mihin haluan tapettia laittaa ja kokeeksi ostinkin vain yhden rullan. Kun sitten sain rullan käteeni alkoi sen lopullinen sijoituspaikkakin hahmottua. Eli yläkerran rappusten tasanteen valkoinen seinä sopi kivasti tällaisen hieman erikoisemman tapetin paikaksi. Vaikea kuvitella tällaista tapettia kovinkaan isolla seinäpinnalla.

Seinä ennen tapetointia





Tykkäsin kyllä valkoisesta kalkkimaalatusta seinäpinnasta, se oli valoisa ja raikas. Mutta tämä tapetti on kivaa vaihtelua ja onhan se aika hauska. Jos tämä alkaa kyllästyttämään, niin seinän saa helposti entistettyä.
Pienellä vaivalla ja rahalla aika iso muutos. Ja mikä parasta sain vihdoinkin laitettua jalkalistat paikoilleen. Onhan ne kaksi vuotta odottanut inspiraatiota.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Purkuremonttia

Vanhassa talossa on se hyvä puoli, että usein uutta ilmettä saa aikaiseksi kaivamalla kerrosten alta vanhaa esille.
Tämä tuli taas jälleen kerran vastaan, kun aloin purkamaan eteisen lattiaa, jossa oli parkettia ja laattaa yhdistettynä. Parketti oli jo aikansa elänyt ja laatatkin olivat osittain pelkällä pyhällä hengellä kiinni. Tilasin jo valmiiksi laminaatit, jotka oli tarkoitus eteisen lattialle asentaa väliaikaisesti, kunnes rahaa ja aikaa olisi laittaa puulattia.










Kun sitten aloin purkaa lattiaa löytyikin parketin, muovimaton ja kovalevyn alta oikein hyväkuntoinen alkuperäinen lautalattia. Maalikaan ei ollut pahasti kärsinyt vuosien saatossa, joten lattia oli sellaisenaan käyttökuntoinen. Joku päivä mahdollisesti lattia saa uuden maalin pintaan, mutta toisaalta tuo vanha hieman puuterin sävyinen lattia on oikein kaunis.
Näiden purkulöytöjen jälkeen aina miettii, että miksi tätäkään ei ollut tehnyt aikaisemmin ja oli vaan hampaita purren sietänyt sen vanhan lattian kanssa.

Noh kaikki aikanaan ja meillä ainakin edetään hyvin hitaasti näiden muutosten kanssa. Kädet kyllä syyhyä, mitä tuolta olkkarin lattiakerrostumien alta löytyisi.
 



Tilaan hankittiin myös uudet sopivammat kaapit, jotka tuo mukavasti valoa ja yhtenäisyyttä.





Kaikella on aikansa

 

Kolme vuotta sitten meiltä vei vanha rouva jalat alta ja siinä sitä hullaantuneina mentiin ja ostettiin -58 rakennettu  rintamamiestalo.Talossa meitä ihastutti kaikki vanha alkuperäinen, jota oli säilytetty paljon. Talossa oli hyvä henki ja ehkä sitä jo silloin osasi katsoa oikeilla linsseillä, kun kaupat tuli tehtyä.

Kolmeen vuoteen on mahtunut monta käännettä, eikä vähäisimpänä kellarissa tapahtunut viemärivahinkoa, josta voin kirjoittaa oman postauksen jahka tämä minun blogiharrastus tästä käynnistyy. Tarkoitukseni oli alkaa pitämään blogia talon remontin ja sisustamisen tiimoilta jo heti muutettua, mutta jotenkin en ole löytänyt tälle aikaa. Nyt tuntui siltä, että elämässä on aikaa jollekin uudelle harrastukselle ja ajattelin kokeilla miten tämä blogin pitäminen ottaa tuulta alleen.

Tervetuloa ihmettelemään kanssani tätä tuntematonta matkaa.